Pelko siitä että kaikki johtaa

Samaan mustaan tyhjyyteen

Ei ollutkaan todellista

Kun aika jäi paikoilleen

Ne kertomukset onnesta

Syntyivät uudelleen

Sinä maalaat mieleni niin kauniiksi

Kuin huume suonissani loputtomasti virtaa

Sinä jäät minun sisääni ja aikojen halki

Rakkautemme virtaa

On hetkiä kun en tahdo muistaa

Aikaa kuilun reunalla

Näen kaiken kauniimpana

Sinun vuoksesi

Tunnen että kaikki muuttuu

Ei jätä mitään ennalleen

Se musta verho on poissa

Ikuisesti