Vioittuneet on maailman rattaat

Pelastuneet sen kylmästä huomasta

Muiden ilmeet kuin harmaata massaa

Seasta sen kuin aurinko loistaa

Sinun kasvosi

Peloissani mielemme turtuu

Sisälläni toivomme turvassa

Me piiloudutaan kun sinetti murtuu

Sivusta katson kun maailma loppuu

Viimeinkin...

Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä

En irroita milloinkaan

Ja voimattomanakin minä kantaisin meitä

Armeijat kannoillaan

Kohtaloni asuu sinussa

Pidä se salassa pidä se turvassa

Enkä minä milloinkaan päästä irti sinusta

Tähtien loisteessa me kuljemme turvaan

Viimeinkin...

Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä

En irroita milloinkaan

Ja oimattomanakin minä kantaisin meitä

Armeijat kannoillaan

Haaaoooaaahoooooo

Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessä

En irroita milloinkaan

Ja voimattomanakin minä kantaisin meitä

Armeijat kannoillaan