Me johdatettiin toisemme niin eri suuntiin

ettei koskaan jääneet paikalleen

paljon annettiin, ei huomiseen

jääneet kuin haavat muistoksi ja pelkään edelleen

Miks sä päästit irti

Miks sä päästit irti?

Rikotun kuoreni paino vain kasvaa

luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan

Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan

ja niin ei mikään elä enää minussa

Mä eksyn uudelleen

vaikka suuntaa ei oo

vain revittyinä kuvat sinusta

taas rakastun uudelleen

Miks sä päästit irti

Miks sä päästit irti?

Pelko näyttää mulle tietä

eikä kättään voi antaa enää kenellekään

Suru oottaa mua aina siellä

missä toiset löytävät toisensa