Tiedän, että en ole ainut jolle tällä tavalla käy

Että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy

Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin

Ja sydäntä ympäröi muuri, kiveäkin lujemmin

refrain:

Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,

Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.

Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaan

Olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin

Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin

Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan

Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan

refrain

Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,

Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.

Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en

Se on syvä ja jotenkin lopullinen

Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa

Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,

Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.