Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee

Entä jos sen voima niin vain vähenee

En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa

Enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan

Niin minä sinua vaan

Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin

Minä sinua vaan

Ja jos joku päivä sinä enää et

Sittenkin ois mulla selvät sävelet

Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan

Minä tiedän että sua ainiaan

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan

Niin minä sinua vaan

Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin

Minä sinua vaan

Ja jos joskus syliin mustan maan

Mä sua joudun kantamaan

Niin minä sinua vaan

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan

Niin minä sinua vaan

Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin

Minä sinua vaan

Ja jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan

Niin minä sinua vaan

Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin

Minä sinua vaan