Katson pohjaan joen sulaneen | Vesi taittaa valon himmenneen | Katson itseeni,

katson sairauteen | Itseni

kaikesta vapautan | Niin kylmä maa jolla makaan | Tunnen sen liikkeen jokaisen

| Yhteen hetkeen mahtuu

elämä | Ajatukset virtaavat veden matkassa | Niin lämmin utuinen ilma | Kaukana

aurinko silmiltä piilossa |

Maailman suljen nyrkkiini veriseen | Itseni kaikesta vapautan | Hetken kai

luulin olleeni muualla | Turvassa

jumalten kostolta | Missä kohdin kuljimme harhaan? | Ei kukaan täällä voi sitä

kertoa | Varjona kuljen

kuolleiden maassa | Näen kaikki ympärillä kuolleina | Joskus kai synnyin uuteen

maailmaan | En tiennyt sen

päättyvän näin | Kynnyksellä uuden uljaan ajan | Yhä mietin miten tänne päädyin

| Kuinka loppumme sai

alkunsa | Kuka siitä oli vastuussa | En nähnyt suurta petoa | En kuullut lopun

pasuunoita | Kukaan ei tuhonnut

aurinkoa | Vain ihminen kylvi tulta | Aikamme päättyi suruun ja ruttoon | Veli

veljeltään elämän niitti | Missä

kohdin kuljimme harhaan? | Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa | Olen

siellä mistä kaikki alkaa uudelleen |

Missä valo ei värejä näytä | Kaikkialle levittäytyy tasainen niitty | Vain

taivas ylläni vaalenee | Käy rauhaisena

vierelläni tuuli | Itse silmäni suljen ja itken | Tänne jään, kaipuuta vailla |

Rikotun henkeni veden virtaan annan |

Olen siellä mistä kaikki alkaa uudelleen | Tyhjänä näyttäytyy ikuisuus ja

aukenee | Kuolleille kuolleiden maa