Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee | Viima täynnä vimmaa viiltää läpi

käsien | Vuoret ympäröivät

saalistaan, niin vailla uskoa | Mistä voimme täällä elää? | Mistä löydämme tien

eteenpäin? | Kylmenee

ilma vaikka päivä pitenee | Ei metsä säältä suojaa anna | Harvoin näyttäytyvät

selviytyjät erämaan |

Taakse jääneet eivät pääse haudan rauhaan | Vuoret ympäröivät saalistaan, niin

vailla uskoa | Mistä

voimme täällä elää? | Mistä löydämme tien eteenpäin? | Ei elo kohtaa kuolemaa |

Ainoastaan kärsimystä

ja tuskaa | Viety on kykymme kulkea | Voimat askeleiden ehtyneet | Heikkoina ja

haluttomina | Turmioon

eksyneet | Taivaan paino laulaa kuorona | Korviamme sen sävel piinaa | Riistäen

vapautemme, synnyttäen

pelkomme | Saa meidät säälin unohtamaan | Se kaikuu seinämistä | Ilman halki

kiirii | Menetetty toivo

viimeisten | Vuoret ympäröivät saalistaan, seuraavaksi iskevät | Mistä kukaan

täällä elää? | Mistä löytää

tie eteenpäin? | Susille jäävät uhreiksi heikot | Vahvat saavat susien tahdon |

Silmät sokeina seuraamme

ääniä | Vain ihmisluonto pahuudesta elää | Vaisto ottaa vallan kun mieli

kääntyy mustaan | Ei näy taivalta

jalkojemme alla | Suden loimi yllään, epätoivo apunaan | Pian ensimmäinen

tarttuu aseeseen | Tekee

lopun jumalanpilkasta ja hulluudesta | Kun viimeinenkin syyllistyy murhaan |

Näillä hyisillä poluilla |

Minne pimeässä ryömimme | Sinne pedot vaeltavat | Olemme esittäneet roolimme |

Se kaikuu seinämistä |

Ilman halki kiirii menetetty toivo | Kuule tuomittujen huuto | Valo paljastaa

veriroiskeet lumessa |

Teoistamme heijastuu matkamme määränpää | Ei elo kohtaa kuolemaa | Kärsimyksen

voi lopettaa |

Luontoamme pelkään | Vaan enää en voi huutoja vaientaa | Niin sade viimeiset

varjonsa langettaa |

Lakeudet muuttuneet hautausmaiksi | Saman taivaan alla selviytyjät erämaan |

Sodan muiston tieltään tuuli

pyyhkii | Se kaikuu seinämistä | Ilman halki kiirii menetetty toivo | Jo unessa

kuulen tuomittujen huudon